Blogissa (ja tontilla) pitänyt vähän hiljaiseloa viime aikoina. Ei ole oikein ollut mitään päivitettävää, koska juuri mitään ei ole tapahtunut. Työpaikalla vähän työkuviot muuttuivat ja sen myötä vireystila on ollut kaikkea muuta kuin hyvä, joten eipä paljoa vapaapäivinä ole innostanut lähteä puutalkoisiin.

Tänään kävin halkaisemassa loput pöllit ja hain neljä kuormalavaa kaverin raksalta johon rupesin niitä halkaistuja puita sovittelemaan. Ajatuksena laittaa ne läjään ja pressu päälle: odottelemaan ensi kesää. Melkein sainkin ne pinottua, mutta rupesi satamaan räntää, joten päätin että tälle päivälle riittää. Jatketaan joku sopiva päivä. Pikkuhiljaa kuitenkin alkaa olemaan voiton puolella valmistelut talvea varten…. jo oli aikakin.

Kuvia seuraavassa postauksessa. Lähdin karkuun sadetta ennen kuin kerkesin ottaa yhtään kuvajaista.

Pieniä vastoinkäymisiä

Olipa sitten käynyt köpelösti jo kasatun ja pressutetun klapikasan kanssa. Rakensin telineet puiden säilytykseen koska takanurkka jonne klapit oli tarkoitus kasata, viettää aika reilusti. Noh, telineet sitten eivät ihan kestäneet puiden painoa vaan jotain on alta pettänyt. Nyt puut nojaavat voimakkaasti pressua vasten ja osa on valunut pois. Olisi siis romahtanut koko kasa jos ei vahva pressu ja narut pitäisi pakettia joten kuten kasassa. Nyt sitten riippuu omasta jaksamisesta että puranko läjän vai annanko sen odottaa myös kevättä. Ei ainakaan talven tulevien lumien paino auta yhtään asiaa.

Toinen vastoinkäyminen tapahtui jo jonkin aikaa sitten. Kakkosauto joutui laajahkoon remonttiin ja söi mukavan summan pätäkkää joka oli sivussa ehkä ensi vuoden puolella alkavaan arkkitehtisuunnitteluun. Mutta voi olla että täytyy pikkuisen venyttää pidemmälle suunnittelun oikeaa aloitusta. Sinänsä ikävä, mutta toisaalta… meillä ei ole mikään kiire vaikka kuinka haluaisi päästä eteenpäin.