Hieman taas venähti kirjoitustaon puolelle, mutta tällä kertaa ei ollut vain laiskuutta. Nuorimmaisemme (2v.) onnistui reilu viikko takaperin murtamaan sääriluunsa, joten on aika kulunut pikkumiestä viihdyttäessä. Liikkuminen kun on vähän hankalaa kun on nivuseen saakka kipsattuna. Onneksi nyt on vointi paljon parempaan päin, hyvä ettei jo yritä lähteä kävelemään. Peppuluisu ja konttaus menee jo vauhdilla. 🙂
Projektin tiimoilta ei paljoa edistystä ole mutta taustalla kuhisee. Tilattiin nykyisen kämppämme isännöitsijältä isännöitsijätodistus ynnä muut prujut myyntiä varten ja eilen kävi kämpässä kuvaaja. Olin harkinnut että kuvaisin itse mutta ammattilaisen työtä seuraten olin hyvin tyytyväinen etten yrittänytkään. Oli se vakuuttavaa. Parin päivän päästä pitäisi saada kuvia sekä papereita ja sitten olisikin aika laittaa kämppä myyntiin. Jää nähtäväksi myydäänkö tämä viikossa vai vuodessa… toisaalta meillä ei ole kiire, joten ei väliä, mutta ainahan se olisi kiva jos menisi pian. Silloin lähtisi raksahommakin nytkähtämään liikkeelle ehkä aiemmin kuin tällä hetkellä suunnitelmana on.
Toinen asia joka on pikkuhiljaa valmisteilla on tarjouspyyntökierros rakennesuunnittelijoille. Laitoin tänään Wienerbergerille kyselyä, josko heillä olisi suositella Porothermiin jo perehtyneitä suunnittelijoita. Jään odottelemaan vastausta. Muuten on kyllä muutamia suositeltuja nimiä tallessa ja liitteeksi voi laittaa wienerbergerin toimittamat rakennekuvat (yleisellä tasolla) joista saa selvän kyllä miten pitää suunnitella. Pitäisi kai ruveta väsäämään tarjouspyyntöä.
”Olin harkinnut että kuvaisin itse mutta ammattilaisen työtä seuraten olin hyvin tyytyväinen etten yrittänytkään. Oli se vakuuttavaa…”
Huomasin itsekin ihan saman parisen vuotta sitten kun meidän silloista omistusasuntoa (rivari 4h+k+s) yritettiin myydä 4kk ennen kuin kaupat tuli. Silloin mekin yritettiin ensin päästä niin helpolla, että otin itse omalla kamerallani kuvia, laitoin ne sähköpostilla kiinteistövälittäjälle, ja hän sitten yritti myydä (olin yrittänyt myydäkin ensin ihan itse). No ei nämä omat kuvat kuitenkaan välittäjänkään käytössä ketään houkutellut paikalle.
Lopulta vaihdoin välittäjää, jolla oli oma ammattikuvaaja mukana, ja ottivat jotain sellaisia erikoisia laajakulmakuvia, ja sitten kaupat lopulta tuli.
Erikoisia tilanteita siinäkin oli matkan varrella, eli ennen kuin ensimmäistäkään kirjallista tarjousta oli saatu, niin välittäjä raportoi että näytöllä oli käynyt samanaikaisesti 9 pariskuntaa. Mutta yhtään kirjallista tarjousta ei heiltä kuitenkaan saatu. Ajattelin että välittäjä vähän juksaa, mutta seinänaapurini vahvisti, että asunnolla oli käynyt tiuhaan katsojia.
Nyt ollaan 2v tuon jälkeen edelleenkin samassa jamassa. Porukkaa käy katsomassa asuntoja, mutta kirjallisia ostotarjouksia ei tahdo tulla. Syynä on oman näkemykseni mukaan pankit, jotka nyt sanovat jo asunnon vaihtajillekin, että myy vanha pois ensin, ja sitten vasta saa lainaa uuteen.
Kun näin sanotaan kaikille, on aika selvää että asuntokauppa hyytyy. Ainoastaan sijoitusasunnon ostaja, tai ensiasunnon ostaja voi tehdä kauppaa myymättä ensin vanhaa, ja tällainen tapahtuma voi laukaista aika pitkänkin asuntojen myyntiketjun, jossa ketju voi alkaa kerrostalon yksiöstä ja se voi päätyä isoon omakotitaloon.
Kyllä on maailma mennyt merkilliseksi. Mutta tsemppiä ja onnea (sitäkin tarvitaan) asunnon myyntiin!
Kyllä ne kuvat on nykyään oltava hyviä jos haluaa ettei erotu huonolla tavalla muista. Nykyään on selkeästi huomattu että ihmiset kiinnostuvat kohteesta paremmin kun on edustavia kuvia. Kuvat itsessään eivät asuntoa myy mutta houkuttelevat potentiaalisen ostajan paikalle.
Markkinatilanne on haastava, mutta meillä onneksi ei ole mikään kiire myydä. Menee kun on mennäkseen. Tarvittaessa voidaan ottaa ehdollisiakin tarjouksia vastaan jos ostajan täytyy myydä oma ekana alta pois. Pienemmät kämpät kuitenkin liikkuu helpommin. Katsotaan kuinkas käy…