Vesi- ja viemäriliittymät ovat jotenkin olleet mielen sopukoissa sellainen pieni peikko jo pitkään. Niin paljon on lukenut blogeista ynnä muualta juttuja jotka voivat mennä siinä pieleen sekä yllätyskustannuksista. Sähköliittymän suhteen kun homma oli jotenkin niin simppeliä: maksan liittymämaksun ja sillä hintaa sähkölaitos tuo kaapelin tontin rajalle saakka. Asiakasystävällistä ja helppoa.

Vesi-, viemäri- ja huleveden suhteen taas maksan itseni kipeäksi jo pelkästään siitä liittymismaksun suhteen. Tämän päälle sitten tulee itse liittymän kaivuu ynnä muut kulut. Ei ihme, että saattaa budjetit ylittyä kun jotenkin on niin hankalaa etukäteen arvioida mitä kaikkea siihen pitäisi varata. Eikä kaikkiin ylläreihin edes pysty varautumaan.

Alkuvalmistelut

Vaikka etukäteen olinkin jo jännittänyt liittymien tekemistä, niin askel kerrallaan siinäkin päästiin etenemään. Yksi edellytys toisensa jälkeen täyttyi ja homma pääsi alkuun.

• Liitoskohtalausunto hankittiin rakennuslupaa varten jo ajoissa HSY:ltä
• Rakennuslupa myönnettiin joulukuussa
• KVV-vastaava valittu ja hyväksytty
• Katukatselmus pidetty
• LVI-kuvat leimattu kaupungilla ja sieltä toimitettu HSY:lle
• KVV-aloituskokous pidetty
• Liittymissopimus allekirjoitettu ja toimitettu HSY:lle
• Liitostyön tilauslomake täytetty ja liitostyön päivämäärä sovittu
• Johto- ja kaapelikartta haettu (saa olla max 2vk vanha kaivulupaa varten)
• Kaivulupa kaupungilta hankittu (edellyttää sovittua liitostyön päivämäärää)
• Tietyö-kyltit ja aidat (sekä tarvittaessa ajosillat yms.) vuokrattu

Tosiaan askel kerrallaan menin ja kaikki tuli pikkuhiljaa tehtyä. Suuri henkinen mörkö alkoi pikkuhiljaa olla selätettynä. Enää vaan pitäisi selvitä itse kaivuu- ja liitostöistä ilman suurempia yllätyksiä.

Liitostöiden päivä nro 1

Tänään aloitettiin maaurakoitsijan kanssa kello 7 tontilla asfaltin rikkominen. Alkuun kävin asentamassa kujan puoleen väliin yhden tietyökyltin. Sen jälkeen laitoin muovisia aitoja pari kappaletta paikoilleen. Kuitenkin niin etteivät haitanneet kaivuutoimintaa. Sen jälkeen olinkin jonkin hetken statistina ja opettelin lapioon nojaamisen jaloa taitoa. Keli oli suoraan sanoen ikävä sillä oli kylmä, tuuli tuiversi ja välillä tihutti vettä. Jotta ei turhan yksitoikkoiseksi menisi niin välillä sitten tuli räntääkin vähän reilummin. Voin kyllä sanoa, että tämä ukko oli päivän mittaan useampaankin otteeseen melkoisen jäässä vaikka varusteetkin olivat ihan ok.

Tästä se lähtee. Hieno, melko uusi asfaltti on rikki. Harmi että kaupunki oli ehtinyt laittaa kadun jo lopulliseen kuntoon vuosi tai pari sitten. Tuntuu turhauttavalta rikkoa hyväkuntoinen pinnoite.

Kaivannon pituudeksi oli tulossa noin 11-12m ja ensin kaivettiin tontilta sellaiset 8m eteenpäin ja tuotiin putkia lähemmäs kaivoa. Kaivannosta kun oli tulossa pirun syvä (kaivot ovat keskellä kääntöpaikkaa ja HYVIN syvällä) ja maata tuli kuopasta hirmuisesti, niin täytettiin sitten tontin puoleista osaa jo heti putkien jatkamisen jälkeen. Siitä sitten kaivuuhommat jatkuivat eteenpäin ja kaivannosta piti tehdä kaivojen tienoolla jo hyvinkin leveä, koska siitä oli tulossa tosiaan niin syvä. Muuten ei hullukaan menisi sinne pohjalle tekemään yhtään mitään…

Oma jännitysmomenttinsa sitten oli se, että kuinka hyvin putkikartat pitävät paikkansa. Tie itsessään on melko uusi, joten oletusarvona on että kohtalaisen paikkansa pitävät olisivat. Ohut kerros kerroksen jälkeen kone kaivoi maata pois, allekirjoittaneen yrittäessä bongata naapurin vesijohtoa. Lopulta sekin löytyi eikä edes onnistuttu rikkomaan sitä.

Sinne pitäisi putket kuljettaa. Keskellä kaivantoa löytyi se vesiputki, joten se luultavasti kytketään ensin. Ehkä sen jälkeen vähän maata päälle ja sitten viemäri ja hulevesi. Saas nähdä…

Sydämentykytyksiä sitten taas aiheutti eräs viemäriputki! Rusausta ei kuulunut mutta yhdessä vaiheessa näin jotain harmaata kauhan alla. Se näytti rikkinäiseltä viemäriputkelta, mutta palasia ei näkynyt. Samalla hetkellä tietenkin reunamalta tipahti maata siihen päälle joten en sen enempää kerennyt näkemään. Sitä sitten varovasti kaivoimme esiin. Ensin koneella ja lopulta menin kaivamaan käsin. Sieltä sitten paljastui kaksi pätkää harmaata viemäriputkea rinnakkain ja toinen niistä oli rikki. Toinen taas päättyi paria metriä edempänä johtamatta mihinkään. Edelleen kylmä hiki valui selkää pitkin ajatellessani että menikö naapureiden viemäriputki rikki. Lopulta teimme varmistuksen asialle niin että avasimme viemärikaivon kannen ja soitin naapurille selittäen tilanteen ja pyysin vetämään vessan muutamaan kertaan. Oli muuten TOOOODELLA pitkiä sekunteja kun odottelimme vettä tulevaksi. Ja että tuleeko kaivoon vai siitä putken päästä. Lopulta mielestäni yllättävänkin pitkän ajan päästä sitten alkoi kaivossa valua puhdasta vettä. Tästä rohkaistuneena sitten jatkoimme kaivamista ja hetken päästä sitten se oikea viemäriputkikin löytyi. On joku aikoinaan tehnyt kivan källin heittämällä kuopan pohjalle ylimääräiset viemäriputken pätkät. Kai se on helpompaa kuin viedä jäteasemalle…

Lopulta homma eteni niin pitkälle että noin kello 15 tienoilla kuoppa oli sopivan syvä, reilun levyinen ja suodatinkankaalla reunoilta suojattu. Tämän lisäksi sitten koko kaivannon alue (eli noin 5/6 koko kääntöpaikasta, vierestä onneksi mahtuu ajamaan) aidattuna. Huomenna olisi sitten tarkoitus liitostyön tekijöiden käydä tarkastamassa kaivanto ja keskiviikkona aamusta sitten liitostyöt. Sen jälkeen alkaisikin täyttöhommat.

Noi muoviset aidat ovat hyvin näppäriä asentaa. Aidattuna nyt lähes koko kääntöpaikka, ainoastaan naapureille jätetty ajoväylä.

Aidattu ja merkitty