Joulukuun puolen välin tienoilla maaurakoitsijamme Mikko laittoi viestiä ja kyseli että milloinkohan tontilla pääsisi puunkaatoon. Meillähän hommaan oli sovittu kuuluvan myös puiden kaato. Rakennusvalvonnasta sitten kyselin, että milloinkohan siellä sitten saa kaataa… rakennuslupahan meillä on myönnettynä ja niillä näppäimillä oli myös valitusaikakin ohi. Siihen vaan halusin vielä vahvistuksen, että pitääkö odottaa aloituskokous joka on varattu tammikuun puoleen väliin vai saako jo aloittaa. Vastaus oli hieman ympäripyöreä, että ”Ennen puiden kaatoa tulee olla vastaavatyönjohtaja nimitetty, Hän ottaa puiden kaadosta kopin”. Siltä istumalta sitten laitoin vastaavallemme viestiä ja seuraavana päivänä olikin tullut hyväksyntä rakennusvalvonnasta hänen toimimiselleen vastaavana. So it’s go time!
Hieman ennen joulua sitten tapasimme tontilla maaurakoitsijan sekä hänen puunkaatajansa kanssa. Tässä järjestelyssä itseasiassa kaikki voittavat. Minulta kaadetaan puut (ja Mikko hoitaa risut ja kannot pois), Mikon ei tarvitse itse kaataa puita ja puunkaataja, joka osoittautui lähellä asuvaksi vanhemmaksi herraksi, saa pitää puut. Hänellä nimittäin on puilla lämpiävä talo. Merkkasin punaisella teipillä kaadettava puut ja sovittiin että hänellä on hyvin aikaa kaataa niitä rauhassa. Ei kuitenkaan maatöihin pääse ennen kevättä.
Joulukuun 20. päivä kun ei vielä lunta ollut. Keskellä kuvaa näkyy iso koivu puiden keskellä.
Merkattuja puita vielä pystyssä.
Joulun jälkeen sitten kävin 28. päivä piipahtamassa tontilla katsomassa että joko hän on aloittanut hommansa. Täytyy myöntää että ihmetys oli suuri kun huomasin kaikkien puiden kaatuneen paitsi suurimman koivun. Rungot oli viety poiskin ja risut melko siistissä läjässä tontin etuosassa lumen alla. Siinä on kaveri vähän innostunut! Eipä se tosin minua haittaa.
Tieltä käsin. Tuostahan näkee jo että puita puuttuu…
Oksat ja risut läjässä, tosin lumen alla.
Tästä suunnasta näkeekin että on puita lähtenyt luoteisrajalta.
Kaupungin puolelta eli lännestä itään katsoen näkee eron. Iso koivu on (vielä) ihan yksinään kun aiemmin se oli puiden keskellä.