Lohkominen edistyy

Tänään kusti oli toimittanut postilaatikkoon kutsut lohkomisen toimituskokoukseen. Kyseinen tilaisuus on Vantaan mittausosastolla heinäkuun alkupuolella. Onni sentään että osui minun vapaapäivälle. Onhan se mielenkiintoista päästä näkemään mitä siellä tapahtuu, vaikka kutsussa myös mainittiin että asianosaisen poissaolo ei estä toimituksen suorittamista.

Maanmittauslaitos sanoo sivuillaan tilaisuudesta seuraavaa:

Toimituskokous

”Lohkominen koostuu maanmittaustoimistossa tehtävästä arkistotyöstä, toimituskokouksesta, maastotöistä, asiakirjojen laadinnasta ja toimituksen rekisteröimisestä kiinteistörekisteriin.
Lohkomisen asiat käsitellään toimituskokouksessa, jossa asianosaisten on hyvä olla läsnä. Asianosaisten poissaolo ei kuitenkaan estä toimituksen suorittamista.
Toimituskokouksessa tehtyjen päätösten perusteella muodostetaan uusi kiinteistö ja perustetaan sen käyttöä varten tarpeelliset oikeudet esim. tieoikeus. Mikäli uutta kiinteistöä varten on perustetaan oikeuksia, käsitellään niihin liittyvät korvausasiat myös lohkomistoimituksessa.
 Toimitusinsinööri selvittää kokouksessa, kohdistuuko muodostettavan kiinteistöön alueeseen aikaisemmin perustettuja rasitteita tai oikeuksia.
Toimituskokouksessa käsitellään myös osuus yhteisiin maa- ja vesialueisiin, jos luovutuskirjassa on sovittu, että määräala saa niihin osuuden.
Myyjän kiinteistöä koskevat kiinnitykset kohdistuvat myös määräalaan, ellei määräalaa niistä erikseen vapauteta. Määräalan omistajan pyynnöstä voidaan kiinnityksistä vapauttaminen käsitellä myös lohkomistoimituksessa.
Mikäli vanhoissa rajoissa on epäselvyyttä, rajan paikka selvitetään ja vahvistetaan lohkomisen yhteydessä tehtävässä rajankäynnissä. Tällöin toimitusinsinööri kutsuu myös rajanaapurit toimituskokoukseen.
Muodostettavalle kiinteistölle annetaan kokouksessa määräalan omistajan ehdottama nimi.
Kokouksessa käsitellään myös toimituskustannusten määräytyminen sekä kustannusten mahdollinen jako asianosaisten kesken. ”

Kaikkea sitä oppii tässä pikkuhiljaa. Askel eteenpäin se tämäkin pieni askel on :)

Blogissakin oli juhannuksen aikaan mennyt ensimmäinen tuhatluku rikki lukukertojen määrässä! Vaikkei ole vielä edes oikeasti aloitettu. Juhlan paikka 😉

Lämmitys ja lämmönjako

Maalämpö ja vesikiertoinen lattialämmitys. Piste.

Jotenkin minulle on alusta asti ollut selvää että meidän taloomme tulee maalämpö. Nyt kun tontti on löytynyt ja voi hyvin olettaa että kalliokin on kaivon poraamista varten melko lähellä, niin yhä varmemmalta valinta tuntuu. Vesikiertoinen lattialämmityskin tuntuu vahvasti omalta jutulta. Vanhempani rakensivat tuolla -90 luvun puolivälissä ja silloin tuli teininä oltua paljon raksaamassa. Serkkuni kanssa untuvikkoina asennettiin Nereus lattialämmitys ja molemmat saatiin töitäkin asennushommissa sen jälkeen. Joten pari kesää niitä asennelleena sille suunnalle edelleenkin veri vie.

Millainen järjestelmä sitten pitäisi hankkia?

Asiaa hieman vasta tutkineena en vielä hirveän paljon pumpuista ymmärrä. Sain kuitenkin eräältä tutulta melko järkevän kuuloista selitystä asian tiimoilta. Kaikki ei ole siis omaa pelkästään ”omasta suustani”.  Saa siis tietenkin korjata jos menee vikaan :)

Käsittääkseni pumpuissa on kahta eri periaatetta toiminnalle: Vaihtoventtiili ja kierukkavaraaja. Vaihtoventtiilissä ilmeisesti kone välillä lämmittää lattiaa ja välillä taas varaajan käyttövettä.  Kierukkavaraajassa taas alaosassa lämpeää lämmitysvesi lattian lämmityskiertoon ja yläosassa tulistetaan käyttövesi. Vaihtoventtiilin kanssa käyttövesi jos loppuu, niin se loppuu kerralla. Kierukalla taas hiipuu pikkuhiljaa jos on hiipuakseen. Kumpi sitten olisi kivempaa. Omasta mielestä ainakin jälkimmäinen.

Vaihtoventtiilikoneessa lauhdutuslämmöt ovat korkeammat joten hyötysuhde aavistuksen heikompi. Tällä erolla ei suurta käytännön merkitystä. Kumpikin kone voidaan myös mitoittaa joko täysi- tai osatehoiseksi. Osatehomitoituksella saavutetaan optimi hyötysuhde mutta se vaatii enemmän huipputehoa (eli voi vaatia suuremmat pääsulakkeet taloon).

Tärkeämpi juttu on koneen rakenne. Kokonaiseksi paketiksi rakennettu ”lämpökeskus” on tehokas ja vaatii vain pienen tilan. Jos kuitenkin otat erikseen energiavaraajan ja siihen kylkeen erillisen maalämpöpumpun voit lisätä varaajaan myöhemmin ilmalämpöpumpun tai aurinkokennot. Itseäni tuota tietoa vasten siten taitaisi kiinnostaa erillinen paketti, sillä olen ajatellut, että joskus jos ottaisi käyttöön myös aurinkopaneelit käyttövettä lämmittämään.

Porakaivosta neste tulee läpi vuoden muutaman asteen plussalla. Maahan kaivettu keruuputkisto antaa lämpimämpää keruunestettä ja keruupiirin lämpötila vaihtelee enemmän vuodenajan mukaan. Kaivosta saa kesällä viileätä nestettä jolla voit jäähdyttää taloa puhallinpattereiden/iv-koneen avulla. Maapiiri ei käy tähän tarkoitukseen. Viilennys kyllä kiinnostaisi itseäni, vaikka täystiilitalo tasaakin lämpötiloja. Viimeiset kuumat kesät kyllä ovat näyttäneet, että ilman viilennystä talo kuin talo lämpeää lopulta epämukavaksi.

Summa summarum:

Näillä näkymin järkevimpänä vaihtoehtona meille pitäisin siis kierukkavaraajalla toimivaa ns. tulistuspumppua. Suuri vesivaraaja käyttövedelle (ei lämmin vesi lopu vaikka lutraisi ammeessa) ja varaus aurinkokennoille käyttöveden lämmitykseen. Täysitehoisuudesta/osatehoisuudesta en tiedä vielä tarpeeksi tehdäkseni alustavia päätöksiä suuntaan tai toiseen.

Tontilla tapahtunutta…

Tänään tuli tehtyä mukava kävelylenkki koko perheen voimin tontille. Nautittiin ympäristön mukavista viheralueista ja kauniista kesäpäivästä. Joka puolella on niin mahtavan vehreää!
Läheisessä puistossa idyllinen puro
Kaupungin viheralue muokkaantumassa, valmista heinäkuun lopussa.
Panoramaa samasta aiheesta, melko keltaista.
Tontin nurkille päästyämme kujalta kurvasi juuri pois tontin myyneen vanhan rouvan poika. Hän pysähtyi ja kertoi että olivat juuri saaneet tyhjennettyä ja purettua pressukatoksen joka heillä vielä meidän tontin puolella oli. Ei sillä tosiaan mitään kiirettä ollut, mutta hän halusi saada homman tehtyä ja nyt ei kenenkään tarvitse siitä stressata. Oli siellä pressun alla nimittäin myös yksi vuoden -67 pikku Fiatin runkokin. Ei ole enää kuin tasainen sora muistuttamassa katoksen paikasta. :)
Kujalla myös kaupunki on saanut tien valmiiksi. Reunat on hienosti graniittikivillä kivetty ja uusi asfaltti päällä. Kelpaisi ”kotiin” tulla. Enää talo puuttuu.
Siinä se pressukatos oli. Nyt on tilaa pilkkoa puita.
Etualalla edelleen odottavat pilkonnat
Kummasti tuli kivemman näköiseksi kun viimeisetkin edellisen omistajan tavarat poistui. :)
Lopuksi kuva taas kujan päästä :) Vehreää on!

Kategoriat: Yleinen | Avainsanat: